Kipsi ja ravinnekuitu

Kipsi ja ravinnekuitu maatalouden vesiensuojelukeinoina – KK2-hanke

Maanparannusaineiden avulla on mahdollista parantaa peltomaan rakennetta ja eroosionkestävyyttä ja siten vähentää maa-aineksen ja siihen sitoutuneen fosforin huuhtoutumista pelloilta vesistöihin. Tässä hankkeessa Espoossa pellolle levitetty kalkkistabiloitu kuitu vähensi salaojaveden kiintoaine- ja fosforipitoisuuksia, mutta lisäsi typen pitoisuutta. Kolmen vuoden seuranta-aikana veden kiintoainepitoisuus oli keskimäärin 41 % pienempi kuitulohkoilla kuiduttomiin lohkoihin verrattuna. Kokonaisfosforin pitoisuus puolestaan oli keskimäärin 41 % pienempi kuiduttomiin lohkoihin verrattuna. Kuitu vähensi salaojavesien mukana kulkeutuvaa kiintoaine- ja fosforikuormitusta noin 28 %. Typen osalta tulokset olivat päinvastaiset: Kokonaistypen pitoisuus oli 31 % suurempi kuitulohkojen salaojavesissä kuiduttomiin verrattuna ja kokonaistyppeä huuhtoutui kuitukäsitellyiltä lohkoilta kaksi kertaa enemmän kuiduttomiin lohkoihin verrattuna. Kokonaiskuormitus jäi kuitenkin alhaiseksi.

Nurmijärvellä Lepsämänjoen valuma-alueella kipsiä levitettiin 330 ha peltoalalle (14 % valuma-alueen pinta-alasta ja 40 % alueen peltoalasta) ja seurattiin sen vaikutuksia jokiveden laatuun. Veden sameus, kiintoaine-, kokonaisfosfori- ja maa-ainekseen sitoutuneen fosforin pitoisuudet jäivät kokonaisuutena hieman alhaisemmiksi kipsin levityksen jälkeisenä ajanjaksona (2018-2023) verrattuna ajanjaksoon ennen levitystä (2014-2018). Vuodet 2020 ja 2021 olivat erittäin sateisia, mikä lyhensi kipsin vaikutusaikaa aiemmin tutkimuksissa todetusta viidestä vuodesta. Myös kipsatun pinta-alan pieni osuus vaikutti tulokseen. Tästä huolimatta kipsin avulla saavutettu kuormituksen alenema oli myönteinen tulos, sillä lähtökohtaisesti sateiset vuodet olisivat muuten lisänneet ennestään kuormitusta.

Kipsin vaikutusaikaa lyhensi todennäköisesti myös valuma-alueen peltojen suuri suorakylvetyn pinta-alan osuus: kun kipsiä ei muokattu peltoon, se reagoi maa-aineksen kanssa vähemmän kuin muokatussa maassa, jossa kipsi pääsee paremmin kontaktiin maahiukkasten kanssa. Kipsi ja kuitu tulee muokata maahan niiden tehon takaamiseksi, mutta levitys kannattaa ajoittaa sellaiseen viljelykierron vaiheeseen, kun peltoja muutenkin muokattaisiin.

Lepsämänjoen pitkäaikaisen (2007-2023) anturiseurannan tulokset osoittavat, että jokiveden kiintoaine- ja fosforipitoisuudet ja kuormitus ovat laskusuunnassa. Kuormituksen vähenemä olisi ollut vielä suurempi, ellei vuosisadanta olisi kasvanut samaan aikaan. Sadannan kasvu on painottunut selkeästi kasvukauden ulkopuoliseen aikaan (loka-huhtikuu), kun taas kasvukauden aikana (touko-syyskuu) sademäärä on jopa hieman pienentynyt. Lisäksi 2000-luvun aikana kuukausien keskilämpötila on kasvanut kasvukauden ulkopuolella enemmän kuin kasvukauden aikana. Nämä molemmat tekijät lisäävät hajakuormitusta.

Kuormituksen vähentämiseksi tuleekin tehdä toimenpiteitä, joilla lasketaan pitoisuuksia (tasapainoinen lannoitus, kerääjäkasvit, eroosion estäminen, maanparannusaineet) sekä vähennetään valuntaa eli lisä-tään vesien viivytystä valuma-alueella. Näihin molempiin osa-alueisiin panostaminen on tärkeää, jotta viljelijöiden pelloilla tekemät toimenpiteet tulisivat näkyviin vielä selkeämpänä kokonaiskuormituksen vähenemänä. Lisäksi kuormitusta tulee vähentää myös tehokkaalla jätevesien käsittelyllä, hulevesien viivytystä ja käsittelyä parantamalla sekä metsätalouden toimenpiteillä.

Lue lisää tutkimustuloksista hankkeen loppuraportista!

Kipsin vaikutuksia Lepsämänjoen veden laatuun seurataan jatkossakin automaattisilla antureilla osana VELEVA-hanketta. Voit tutustua vedenlaatutietoihin täällä: www.luodedata.fi. Käyttäjätunnus on riverlepsamanjoki ja salasana-kohdan voi jättää tyhjäksi.

Hanketta rahoittivat Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus ja Maa- ja metsätalousministeriö, jonka muista maatalouden vesiensuojeluhankkeista voit lukea täältä: www.ym.fi/ravinteidenkierratys ja https://mmm.fi/vesi/vesien-hoito.