Vantaanjoen vesistöalue

Vantaanjoen vesistöalue sijaitsee tiheään asutulla seudulla Uudellamaalla ja eteläisessä Hämeessä. Valuma-alueen pinta-ala on 1680 km² ja se ulottuu neljäntoista kunnan alueelle. Näissä kunnissa asuu yhteensä yli miljoona ihmistä, viidennes suomalaisista. Asukastiheys on kymmenkertainen maamme keskiarvoon verrattuna.

Vesistöalueen pääuoma, Vantaanjoki, saa alkunsa Hausjärveltä eteläisestä Hämeestä. Mereen se virtaa Vanhankaupunginlahdella, Helsingissä. Pituutta joella on 99,1 km.

Valuma-alueen kunnat ovat Helsinki, Vantaa, Tuusula, Nurmijärvi, Hyvinkää, Riihimäki, Hausjärvi, Loppi, Mäntsälä, Vihti, Järvenpää, Kerava, Sipoo ja Espoo.

Vantaanjoki alkaa Salpausselän luoteispuolelta 111 metriä Suomenlahden pintaa ylempänä sijaitsevasta Lallujärvestä ja laskee mereen Helsingin Vanhankaupunginlahdella. Joki virtaa vehmaiden pelto- ja kulttuurimaisemien halki. Jokivarsia ympäröivät yleensä merenpohjakerrostumien peittämät ikivanhat kulutuslaaksot. Pääosa valuma-alueesta on mäkimaata, jossa paikalliset korkeusvaihtelut ovat 20-50 metriä. Savikoita alueesta on 39 %.

Vantaanjoen vesistön suurimpien jokien yhteispituus on yli 300 km. Lisäksi on suuri joukko pienempiä jokia ja puroja.

Vantaanjoen alueen joet ovat enimmäkseen kapeita ja matalia leventyen vasta alajuoksulla Vantaan ja Helsingin alueilla. Koskia vesistössä on noin 50. Ne ovat luonnon- ja kulttuurimaisemiltaan arvokkaita ja moni-ilmeisiä. Vesistön pitkän käyttöhistorian jäljet löytyvät nimenomaan koskista ja niiden rannoilta. Kosket ovat jokiveden luontaisia ilmastajia ja siten vedenlaadun kohentajia.

Vesistöalueen suurimmat kosket